Vihdoin kotona

Kyllä. Matkasta on selvitty, laukku purettu ja tuliaisetkin melkein jaettu. Kokemuksena aivan mahtava ja opin arvostamaan Suomen varhaiskasvatusta aivan uudella tavalla. Jotenkin siellä se vaan oli, mutta täällä siinä on tavoitteita ja suunnitelmallisuutta. Voi olla että sielläkin oli, muttei sitä oikeen arjessa huomannut.

Voisin kyllä lähteä uudestaankin, mutta sellaiseen maahan jonka kieltä osaan. Siellä pärjäsi, mutta paljon enemmän saisi irti jos ymmärrettäisiin toisiamme hyvin.

Kiitos siis matkasta, nyt jatkuu viimeisen vuoden pinnistelyt.

Viimeisiä hetkiä

Viimeinen viikko on nyt alkanut. Toisaalta se on hienoa, mutta haluaisin kumminkin pari viikkoa lisäaikaa. Hienoa se on siltä osin, ettei Suomessa tuijoteta jos puhun omaa äidinkieltäni, ei tarvitse kantaa enää kaupasta vettä, on mikro, kahvinkeitin ja kunnon kahvi sekä tietty sukulaiset ja koira. Lisäaikaa haluaisin, koska voisin vielä kierrellä paikkoja, ihmetellä maisemia, kokea uutta ja haastaa itseäni mukavuusalueen ulkopuolelle.

Paljon on kyllä tullut tehtyä. On käyty Wartburgin linnassa kävellen, kaksi kertaa Erfurtissa, Oktoberfesteillä ja ihan vaan kiertelemässä ja katselemassa. Päiväkodissa on päässyt leikkimään paljon erilaisia leikkejä, kuulemaan perinteisiä lauluja ja loruja, laulamaan suomalaisia unilauluja, avustamaan kaikenlaisessa toiminnassa  ja kuuntelemaan 2-vuotiaan minulle lukemaa iltasatua, kun minä en osannut paloautokirjaa hänelle lukea :D.

Harjoittelupaikkani

Päiväkodissa on yhteensä 5 eri ryhmää, mutta kaikissa on 2-6 -vuotiaita ja suurimmassa osassa myös erityislapsia. Sisätilat ovat aivan mahtavat, lapset pääsevät itse ottamaan leluja ja tekemään mitä haluavat sekä muovaamaan tiloja huonekaluja siirtelemällä. On myös yhtenäinen lepo- ja lukunurkka, terapiahuoneita ja liikuntahuone, jonka käyttövuoro vaihtuu päivän mukaan.

Ulkona ollaan kaikkien ryhmien kanssa yhdessä, joten touhua riittää. Siellä on jokaiselle ryhmälle oma kasvimaa, jota hoidetaan lasten kanssa, kolme hiekkalaatikkoa, kiipeilytelineitä, trampoliini, paljon liukumäkiä, muutama leikkimökki, polku- ja potkuautoja, pyöriä, potkulautoja, palloja sekä erilaisia hiekkalaatikkoleluja. Maastokin on erittäin vaihtelevaa on hiekka-alueita, nurmikkoa, tiilipolkuja, asvalttia ja varjoista metsikköä.

Päivärytmi on aika sama kuin suomalaisissakin, mutta kaikkien täytyy levätä kaksi tuntia, myös 6-vuotiaiden. Aikaisemmin nukkarista ei lähdetä. Myöskin tuokiot ovat melko vähäisiä, kerran ollaan yhdessä laulettu laulu, muuten on pelkkää vapaata leikkiä. Torstaisin lapset saavat myöskin itsenäisesti vaeltaa kaikkien ryhmien huoneissa.

Muuta mainittavaa ei oikeastaan ole, kivaa on, lapset ovat mukavia ja muutama ohjaajakin puhuu englantia.

Erfurt

1. viikko

Ensimmäinen viikko on kohta ohi ja olen ollut vain kipeänä, joten ei ole paljoa kerrottavaa. Olen kumminkin huomannut liikkuessani lähistöllä, että kovin moni ei puhu englantia, se on kuulemma asenteesta kiinni. Täällä on kumminkin kaunista, rakennukset ovat vanhoja, kaikkialla on luontoa ja rauhallista.

Prepaid-liittymät ovat hieman hankalia, koska niihin tarvitsee osoitteen ja kaikki muut mahdolliset tiedot. Onnistuimme kumminkin ostamaan ja saamaan ne toimimaan Maiken avulla. Lisäajan lataaminen on vielä yksi ongelma, kun pitää soittaa numeroon ja näppäillä koodi sinne, mutta sekin on tietty saksaksi äänitetty.

Lidlissä tapasimme Janinan kanssa yhden suomea puhuvan miehen ja hämmennyksen takia ei osattu oikein jutella tai kysyä kuinka hän osaa suomea.

Mutta siinä taisi olla tämän viikon tärkeimmät asiat, joten ensi viikolla lisää.

Lähtötunnelmia

Maanantaina olisi lähtö ja jännitys on aika kova, mutta niin usein mukavuusalueelta poistuttaessa. Lähden kumminkin innoissani matkaan ja uusia kokemuksia hankkimaan.